Meidän ikkunasta ei näy yhtään puuta eikä nurmikkoa. Siksi keväisin on ihanaa perustaa ruukkupuutarha ikkunalaudalle ja katsoa hentoja, vaaleanvihreitä taimia. Tuoda kevät kotiin. Vaikka ainoat vihreät asiat ovatkin ikkunalaudoillamme, niin jotakin kaunista näemme ikkunastammekin – nimittäin todella söötin, vaaleanpunaisen naapuritalomme.
Tällä hetkellä minulla on ruukuissa muun muassa herneenversoja. Niiden kasvattaminen on helppoa. Ensin herneitä idätetään kosteassa ja lämpimässä vuorokausi. Sitten kukkaruukku tai muu astia täytetään mullalla, kostutetaan ja ripotellaan multaan idätetyt herneet. Herneet eivät saa koskettaa toisiaan, koska muuten ne saattavat mädäntyä tai kuivaa. Itse pidän ruukkuja pimeässä ja lämpimässä kylpyhuoneen lattialla, kunnes ne itävät. Tämän jälkeen siirrän ruukut valoon ikkunalaudoille. Herneenverso on kiitollinen kasvatettava, sillä jos siitä jättää alimmat lehdet leikkaamatta, niin samasta versosta kasvaa uusi verso.
Kun on järven rannalta kotoisin, niin Itämeren kalatkin tuntuvat suurilta. Ne ovat kuitenkin tulleet minulle tutuksi Loviisassa poikaystäväni perheen mökillä. Kun kävimme siellä vappuna kokemassa verkot, saalis oli tosi hieno: lahnoja, hauki ja kuha. Kuhaa voi näihin aikoihin saada mökkisaaren kärjestä, jos on hyvä tuuri. Haukia taas saa virvelillä ja verkoilla vuoden ympäri ja lahnojakin tarttuu ainakin näihin aikoihin aina verkkoon.
Kuha fileroitiin ja paistettiin voissa pannulla. Haukifileet toimme kotiin Helsinkiin. Keitimme perunoita ja valmistimme fileistä uunihaukea. Se oli tosi hyvää. Niin hyvää, että pyysin pikkusiskonkin seuraavana päivänä syömään sitä uudelleen lämmitettynä.
Haukifileet uunissa
2 hauen filettä
merisuolaa
tilliä
sitruunaa
2 dl kermaa
pieni sipuli
kirsikkatomaatteja
(muutama pekonisiivu)
Tee hauesta fileet. Laita ne uunivuokaan ja ripottele päälle runsaasti merisuolaa. Mausta fileet sipulirenkailla, sitruunan mehulla ja tillillä. Puolita kymmenkunta kirsikkatomaattia ja ripottele ne kalan päälle. Paista kala 200 asteessa noin 30 minuuttia.
Katso myös:
Perunoiden kasvatus
Tähän aikaan vuodesta moni pohtii, mitä istuttaisi kasvimaalleen tai palstalleen. Tässäpä yksi vinkki. Mangoldi eli lehtijuurikas on Suomen kesään sopiva, helppo viljelykasvi, jonka voi istuttaa suoraan avomaalle touko-kesäkuussa. Mangoldista voi ehtiä saada kaksi satoa kesässä, ja sen lehtiruodit kestävät jopa ensimmäiset pakkasyöt.
Itse tutustuin mangoldiin viime kesänä, kun ystäväni toi minulle niitä lahjaksi. Se oli “rakkautta ensi maistamisella”. Lehdet voi käyttää esimerkiksi salaatissa tai sitten kääryleisiin sellaisinaan: niiden sisään kääritään täyte ja ne kypsytetään miedossa lämmössä, jolloin väri muuttuu tummanvihreäksi. Lehtiruodit voi höyryttää ja tarjota parsan tavoin. Nykyään on olemassa myös kaunista punaista mangoldia, jonka punaisista lehtiruodeista saa pöytään kauniin värisiä lisukkeita.
Lue myös muita kevätjuttuja:
Basilika nauttii valosta
Rakuuna – pieni lohikäärmeyrtti
Kevät ikkunalaudalla
Voimakas rosmariini
Aromikas piparminttu
Salaatin juttu on mielestäni tuoreus. Siksi talvella ja alkukeväästä vihreät salaatit eivät yleensä maistukaan kovin kummoisilta. Yhtenä iltana teimme kuitenkin simppelin katkarapusalaatin. Katkarapujen kaveriksi löysin kaupasta ihanan pehmeän ja kypsän avokadon.
Emme ole mitään katkarapujen suurkuluttajia, mutta joskus niitä tekee mieli. Tuoreimmassa WWF:n kalaoppaassa kehotetaan syömään pohjoisten merialueiden katkarapuja, jos katkarapuja ylipäätään haluaa syödä. Oppaan mukaan myös pohjoisten merialueiden kannat ovat kuitenkin taantumassa, minkä vuoksi katkarapujen kulutusta pitäisi harkita. Tämä tulee varmasti olemaan yhä useamman merellisen lajin kohtalo, ja siksi jo nyt ajattelen usein, miten vaikeaa on tehdä viisaita valintoja maailmassa, jossa pohjoisen pallonpuoliskon kaupasta saa koko maailman asiat.
Katkarapusalaatti
puolikas kerä jääsalaattia
180 g katkarapuja
1 avokado
parmesaanijuustoa vuoltuna
chilillä maustettua oliiviöljyä
balsamicoa
Kevätpäiväntasaukseen on viikko. Aivan uskomatonta, että niin pian päivä on taas yötä pidempi ja voin vain kuvitella kuinka kaikki ne, joilla on oma palsta tai puutarha, haaveilevat jo mullan tuoksusta.
Meillä viljely tulee yhä rajoittumaan ikkunalaudalle, mutta huomasinpa, että kaupasta ostettu basilika on alkanut jo suorastaan nautiskella olostaan ruokapöydällä. Olen kaadellut sille aamuisin puolihuolimattomasti vettä, ja muutama päivä sitten se sai basilikakaverinkin. Koska basilikat tuntuvat taas tahtovan pysytellä hengissä, niin taidan tuoda niille multaa ja oikeat ruukut.
Basilika on siitä vaatelias kasvi, että ei siedä kuivuutta eikä kylmyyttä. Niinpä se pärjää mainiosti aurinkoisella ikkunalaudalla tai parvekkeella, ja ulkona se tarvitsee suojaisan paikan. Yksivuotisen elonsa aikana siitä on kuitenkin runsaasti iloa kasvattajalleen, niin makoisaa on basilika salaateissa, ruuissa ja juomissakin. Basilika ei säily oikein hyvin jääkaapissa, mutta sitä voi kuivata, nopean ryöppäyksen jälkeen pakastaa ja säilyttää oliiviöljyssä, johon on lisätty hyppysellinen suolaa.
Viljelyvinkkejä:
- Kylvä huhtikuun alussa, muutama siemen ruukkua kohden, itämisaika yhdestä kahteen viikkoon +20 asteen lämpötilassa
- Siirrä taimet varsinaisiin ruukkuihin, kun ensimmäinen lehtipari sirkkalehtien jälkeen on kasvanut
- Basilika on kotoisin trooppisilta alueilta Afrikasta ja Aasiasta, joten se on vaatelias kasvupaikan suhteen: hyvin lannoitettu, ilmava multa on sille mieleen, samoin lämmin kasvupaikka (paleltuu jo alle +5 asteessa)
- Basilika viihtyy hyvin ruukussa, kun muistaa huolehtia sen kastelusta. Sopivia lajikkeita ruukkuviljelyyn ovat esim. Sitruunabasilika, Pyhäbasilika ja Minette
Manhattanilla, Union Squarella, on tori, johon kannattaa etsiytyä, vaikka piipahtaisi kaupungissa vain tovin. Tuolle torille pystyttävät kojunsa jättiläisomenan lähialueiden farmarit maanantaisin, keskiviikkoisin, perjantaisin ja lauantaisin. Melkein jo unohdin mainita täällä asiasta, kunnes törmäsin äskettäin näihin tammikuisena aamuna ottamiimme torikuviin. Saman tien matkasin ajassa pari kuukautta taaksepäin, aamuihin, jolloin heräsimme lähistön mainiosta majapaikastamme (Hotel 17), ja hipsimme koleassa talvisäässä ostamaan tuorepuristettua omenamehua.
Etenkin lauantaisin tuo tori on värien, tuoksujen ja makujen taivas. Mikään uusi juttu torit eivät New Yorkissa kuitenkaan ole, sillä jo 1970-luvulla kaupunkiin perustettiin myyntipaikkoja, joissa maanviljelijät voisivat myydä tuotteitaan. Kuitenkin tällä hetkellä, lähiruokabuumin myötä, tuntuu, että toreilla menee tosi hyvin.
Tunnelma Union Squarella oli välitön ja hinnat yllättävän kohtuulliset. Suomalaisinta siellä oli Nordic Breadsin koju (alin kuva), jossa tuoksui tuore ruisleipä. Leivän takaa löytyi suomalainen Simo Kuusisto, joka oli oivaltanut, miten mahtava terveyshitti suomalainen ruisleipä miljoonakaupungissa voi olla.
Nordic Breads
Poikaystäväni mummo lähetti meille Virosta valtaisan talvikurpitsan. Syksyllä korjattavat kurpitsat säilyvät viileässä paikassa, kuten kuistilla, pitkälle kevääseen ja huoneenlämmössäkin melko kauan. Kun kurpitsa alkaa pehmenemään, on kuitenkin syytä toimia pikaisesti, halkaista se ja käyttää malto ja siemenet. Näin kävi meidänkin kauniille kurpitsalle, ja niinpä yhtenä iltana keittelin kurpitsasta talvisäilykettä jääkaappiin ja sosetta pakkaseen sekä kuivasin siemeniä. Samalla leivoin myös amerikkalaisen kurpitsapiiraan. Yhdysvalloissa sitä syödään perinteisesti jouluna ja kiitospäivänä, jolloin olen muuten jo muutamana vuotena peräkkäin saanut aivan taivaallisen hyvää kurpitsapiirakkaa ystävieni luona Hakaniemessä.
Amerikkalainen kurpitsapiirakka
Piirakkapohja:
3 dl vehnäjauhoja
0,5 tl suolaa
1 tl kanelia
100 g voita
2 rkl vettä
Täyte:
5 dl kurpitsasosetta
2 munaa, 1 keltuainen
1,5 dl fariinisokeria
1 tl kanelia
0,5 tl muskottipähkinää
0,5 tl jauhettua neilikkaa
1 tl jauhettua inkivääriä
2 dl kermaa
Valmista ensin taikina. Sulata voi huoneenlämmössä niin pehmeäksi, että voit nyppiä vehnäjauhon ja mausteet joukkoon. Lisää vesi ja vaivaa taikina kiinteäksi. Painele taikina vuoan pohjalle – perinteinen piirakkavuoka on pyöreä, mutta itse käytin suorakulmion muotoista. Nosta vuoka jääkaappiin lepäämään 10 minuutiksi, ja laita uuni lämpenemään 200 asteeseen.
Tee täyte. Kuutioi kurpitsa. Laita kattilaan pieni tilkka vettä ja kurpitsakuutiot, ja anna kurpitsan kypsyä pehmeäksi noin 20 minuuttia. Valuta ylimääräinen neste siivilän läpi ja soseuta kurpitsa. Vatkaa munat ja keltuainen vaahdoksi. Lisää joukkoon sokeri, kurpitsasose, mausteet ja kerma.
Pistele piirakkapohja harukalla, ja paista pohjaa uunin alatasolla 200 asteessa noin 10 minuuttia. Alenna tämän jälkeen lämpötila 175 asteeseen, lisää piirakkaan täyte ja jatka paistamista noin puoli tuntia. Anna piirakan vetäytyä hetki ennen tarjoilemista. Tarjoile piirakka vaniljalla maustetun kermavaahdon kera.
Katso myös:
Kurpitsakeitto
Kurpitsajuhla
